Eino seisoo ikkunan ääressä ja tiiraa ulos. Jo osuu silmät reippaasti astelevaan Eevaan ja pian kuuluu porstuasta kopinaa. Eino ehtii juuri ja juuri pöydän ääreen istumaan, kun Eeva avaa oven.
- Kylläpäs kävi kylymä viima, Eeva huudahtaa, ihan ravisuttaa.
- Mitä se lääkäri sano? Eino käy suoraan asiaan.
- Mitäs se, kaikki on ihan hyvin, Eeva naurahtaa.
- Eikö mitään muka ollu? Eino on epäileväinen.
- No olisko pitäny olla, Eeva sanoo takkia riisuessaan, sehä oli vaan rutiinitarkastus.
- Hyvähän se vaan on, jos terveen paperit sait, jaksat sitte mua hoitaa, ku minä tästä enempi raihnaannun, Eino myhäilee tyytyväisenä.
Heillä on takaanaan yli kuusikymmentä yhteistä vuotta. Siinä ovat tulleet tutuiksi tyynet ja myrskyt.
- Keitettäiskö kahavit lämmikkeeksi, Eeva ehdottaa ja tarttuu kahvipannuun.
- Minä siinä jo kupin pari ryyppäsin, mutta keitetää vaa uutta, Eino sanoo.
Hetken päästä he istuvat pöydän ääressä toisiaan vastapäätä, seuraavat lintujen vierailuja lintulaudalla. Joulukuinen päivä alkaa jo vähän hämärtymään.
- Mitä, jos mentäis illalla bingolle? Eino kysäisee.
- Jaa bingolle, Eeva toistaa, mee sinä vaan, mulla on vähä muuta, hän sitten sanoo vähän salaperäisen näköisenä. Einon uteliaisuus herää, "mitä muuta", hän kysyy.
- Sitteppähä näet, Eeva vastaa, ei sitä kaikkia näin likellä joulua kerrota.
Illalla vetää Eino karvareuhkan päähänsä ja sanoo Eevalle, "olisit ny lähteny kinkkua hakemaan".
- No jos enskerralla sitte, Eeva lupaa.
Eino kävelee vähän ontuen ulos ja miettii mitä Eevalla on mielessään. Ja niin utelias hän on, että puolivälissä matkaa kääntyy ja palaa pimeän turvin kotimökkinsä nurkalle. Ei hänen kauaa tarvitse odottaa, kun mökin ovi avautuu ja Eeva astuu ulos. Niin he astelevat peräkanaa pitkin kylätietä, Eino sen verran kauempana, ettei askelten ääni kuulu. Hieman hän ihmettelee, kun Eeva suuntaa naapuriin, kopistaa lumet kengistään ja koputtaa oveen. Ja sinne hän luikahtaa sisälle. Eino ihmettelee. Mitä salaista nyt naapuriin menossa oli. Aikansa ulkona ihmeteltyään hänkin koputtaa ovelle ja menee sisälle.
- Ekkös sinä bingolle mennykkää? Eeva kysyy.
- No ku alako tuata lonkkaa nii repimää, nii jätin menemättä ja poikkesin tänne, Eino selittää.
Hän huomaa keskellä lattiaa keinutuolin ja sanoo,
- Te ootta vähä muutellu kalustusta, tuata keinutualia en ookkaa ennen nähäny.
- Joo, isäntä vastaa, poika sitä on siinä puhuretöinään teheny.
- Siinähän sitä on sitte mukava keinuskella, Einon äänessä on vähän kateutta.
- Kokeileppas huvikses, miten mukava, isäntä kehoittaa.
Ja Einohan keinuu.
- Siinä lonkkakipu unohtuu, nauraa Eeva emännälle, joka laittelee kahvia pöytään.
Jouluaattoiltana istuvat Eeva ja Eino television ääressä. Joulusaunassa on käyty, syöty jouluateria ja avattu lasten lähettämät joulupaketit. Yhtäkkiä kesken rauhallisen illan kopsahtaa porstuassa.
- Mikäs se oli, Eino ihmetellen huudahtaa,
- Käy kattomas, Eeva sanoo.
Kun Eino avaa oven, hänen silmänsä pyöristyvät,
- Nyt se naapurin keinutuali on tuotu tänne, hän Eevalle huutaa. Eeva menee katsomaan ja huomaa,
- Siinähä on joku lappu, kattoppas, mitä siinä sanotaan, " hyvää joulua Einolle Eevalta" lukee Eino.
- Mullekko sitä naapuris tehtiin, hän katsoo Eevaa liikuttuneena ja sanoo, " oot sinä kyllä semmonen joulumuari, jotta ei toista yhtä hyvää löyry".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.