Valvottu kesäyö

Isäntää aina silloin tällöin pyydettiin Mekkorantaan vartijaksi 80-luvun alussa. Kerran lähdin minäkin mukaan. Anoppi haettiin lapsenvahdiksi. Siinä illalla hän meni ammeeseen, olin laittanut hänelle vaahtokylvyn. Kauan hän viipyi ja kun lopulta tuli kasvot höyryävinä pois, kysyin, "ei tainnu olla saunan veronen", "Herra Jumala, sehä oli parempi ku sauna" vakuutti anoppi moneen kertaan.

Isäntä ja minä lähdimme sitten puoli kymmenen maissa "yötöihin". Kun pääsimme perille, olivat iltavuorolaiset lähdössä ja me saimme avaimet käteen. Naiset sanoivat varanneensa meitä varten pari litraa kahvia ja voileipiä. Naureskelimme isännän kanssa, että nyt otetaankin ilo irti.

Vaan vähiltä oli, ettemme päässeet sisälle. Avaimia oli viisi, mutta mitään niistä emme saaneet sopimaan. Kiersimme koko rakennuksen ja joka avain kokeiltiin, mikään ovi ei suostunut aukeamaan. Päätimme pitää tuumaustauon ja menimme keräilemään roskia ja roskapussia ympäristöstä pois.

Sitten menimme uudestaan yrittämään sisälle pääsyä ja oli meillä tuuriintynkää. Joku oli unohtanut lukita pullavaraston kapean sivuoven, siitä pääsimme sisätiloihin. Lukitsimme sitten oven tiukasti perässämme.

Minun vain oli oltava koko yö sisätiloissa, en päässyt eläinpuistokierrokselle, enkä muuallekaan, koska piti olla virallisena oven avaajana isännälle. Välillä pelkäsin olla yksin, oli aavemaisen hiljaista, ulkona kesäyön hämärä. Istuskelin kahvihuoneessa, välillä lueskelin ja yritin kuluttaa aikaa.

Sitten joimme kahvia, kun isäntä palasi milloin miltäkin kierrokselta. Aina tuli niin turvallinen olo, kun hän ilmestyi jostain näkyviin. Aamuyöstä huomasin lattialla jonkin suuren ötökän. Katselin sitä kylmien väreiden vallassa, torakaksi arvelin. En uskaltanut tappamaan alkaa.

Aamu oli komea, kurjet huusivat, oli aivan pyhä-aamun tuntu, vaikka olikin perjantai. Ennen seitsemää tulivat "päästäjät", eli seuraavat vuorolaiset, eikä ollut meidän huolemme, miten he hoitivat ovi ja avainasiat.