Lukemaan opittuani tuli mielikuvitus mielipuuhakseni. Sinne oli helppo paeta, kun arki alkoi tuntua ikävältä. Muistan, kuinka minua harmitti, kun jännittävästä mielikuvitusseikkailusta huudettiin palaamaan todellisuuteen tekemään joitain kotiaskareita. Kirjoitin monia seikkailuja pöytälaatikkoon, jonka pidin visusti lukossa. Kirjoitin aina selkä seinään painautuneena, ettei vain kukaan päässyt lukemaan olkapääni ylitse mielikuvitusseikkailujani.
Samoihin aikoihin, kun opin lukemaan maailmastani tuli valoisampi kun kotimökkiin tuli sähkövalo. Vähän myöhemmin tuijotimme taivaalle josta kuului sputnikin piipitystä ja näimme kuinka se lensi ylitsemme. Seuraava suurempi elämänmuutos tapahtui kun katkaisin kansakoulun puutyötunnilla kolme vasemman käteni sormea oikohöylässä. Niistä saamallani vakuutuskorvauksella ostin elämäni ensimmäisen television.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.