TAIDE-ELÄMYS

Käytän taide-elämysten luomiseen ajatusten hoitoainetta RÄVÄKKÄÄ.
Se suorastaan räväyttää ne vauhdikkaaseen ajatuksenjuoksuun.
Olen ajatuspikajuoksija. Siksi tarinat eivät ole mitään maratoonareita. Sitkeitä pitkän matkan ajattelijoita. Jos ne alkavat hölkätä kauan samaa rataa irroitan ne vetäisemällä jotain muuta. Eikä se sama ajatuksenjuoksu enää jatku.
Tämän huikean taide-elämyksen loi


                                         AIMO AHOLA

Äitini

Muistan äitini enimmäkseen nutturapäisenä vähän vanhempana äitinä. Meitä oli kymmenen lasta ja minä olen yhdeksäs lapsista. Äitini on ollut 43 vuotias kun olen syntynyt. Viimeisen on synnyttänyt 45 vuotiaana. Kun olen aloittanut koulun, äitini on ollut jo 50 vuotias.

Elämää olen katsellut maaseudun hiljaisuudessa vaatimattomassa ympäristössä. Lasten kasvaminen ja nuoruus meni elämän ehdoilla, mitä milloinkin vuodet eteen toi. Äidin muistan eniten lehmiä hoitavana, kun hän kesäisin kuljetti laitumille lehmiä. Itsekin olin ajamassa lehmiä apuna. Paimenessa olin, kun lehmät sai olla joutometsässä laitumella.

Äiti puuhasi tupatöissä. Kirnusi separaattorilla voita. Muistan kun äiti väänsi kirnua, niin hän veisasi ääneen aina samaa virttä: Oi Jeesus lähde autuuden... tämä virsi on iäksi jäänyt mieleeni. Kun kuulen sen, aina tulee mieleeni voita kirnuava veisaava äitini. Tämä virsi on mieli virteni ja arvokas muisto kodista ja äidistä.

Äiti oli hyvin vieraanvarainen ja ystävällinen kaikille. Hän palveli kaikkia mielellään ja auttoi jos voi. Vieraita kävi kotona useasti ja aina äiti kahvit keitti kävijöille. Törkkäsi lapsille kahvimyllyn, että jauhakaa avuksi kahvipavut. Useasti tein sitä. Aika oli siihen aikaan niukkaa ja puutetta oli elämässä. Sota-ajat oli kestettävä ja äidillä oli rankat kotirintama tehtävät seitsemän lapsen kanssa. Vanhin oli vasta 12 vuotias ja nuorin toisella vuodella, kun talvisota syttyi. Kolme lasta syntyi sotavuosina. Isä haavoittui talvisodassa, mutta selvisi ja parani. Elämä jatkui eteenpäin omalla paineellaan. Isä kuoli 69 vuotiaana. Äiti oli 20 vuotta kotitilalla yksistään, huolehtien kodista. Paljon kävin äidin luona kun oli vanha. Se oli hienoa aikaa, kun sai käydä kotona.

Äitini kuoli v. 1989 melkein 90 vuotiaana. Istuin hänen sairasvuoteen vierellä viimeiset minuutit pitäen kädestä kiinni, kun äidin sydän pysähtyi ja tämä elämä jäi. Sain kokea armollisen kuoleman hetken ja se on kaunis muisto minulle. Äidin silmät kirkastuivat selvästi. Lähtö oli rauhallinen ja kaunis. Elämä oli palveltu valmiiksi.



                                             Elli Halttunen

Taidenautinto

     Lupiinit ja
päivänkakkarat
sulassa sovussa
    apilankukat
       hohtavat
      punaisina
Niittyleinikkien
   keltainen väri
  hivelee silmää
     Ja miten
  ruoho onkaan
       vihreää
Luonnon suurta
  taidenäyttelyä
  on ilo seurata
    Siellä on
  oma paikkansa
jokaisella kivellä
       puulla ja
      pensaalla


Tuula Tammela

Marjametsällä

Nimi velvoittaa.
Enhän minä muuten metsiä samoilisi. Mutta kun on se aika; siis mättäät sinisinä ja minut on ristitty Marjaksi. Saahan samalla raitista ilmaa.
Tosin tänä vuonna saa marjat jäädä linnuille ja karhuille, hengittäkööt ilmatkin puolestani, minä hengitän pakokaasuja tai riippuen siitä, mihin minut kärrätään.

Maikkis Murtokuja 27.7.2019

Seuraava tapaaminen syyskuussa

Syyskuussa tapaamme tarinapajan merkeissä torstaina 5.9.2019 kello 12 alkaen Pykäläpajassa kirjastolla.
Tarinoiden aiheet syyskuulle:
- Kun olin...
- Hiljainen ilta
- Hiljaisuus
- Lomalta paluu
- Kun olin rohkea

Perjantaina 30.8.2019 Ylävesien yössä Kynäiset ovat Hovittaressa klo 15-19 myymässä kauniita käsintehtyjä kortteja, joissa on hienoja runoja ja on luvassa runonlausuntaakin.

:)