Otsikko sisältää väittämän, jota on ehkä vaikea todistaa, mutta silti tapaus tuntuu selvältä. Pythagoras itse on nimittäin väittänyt muutakin kuin että suorakulmaisen kolmion hypotenuusalle piirretty neliö on yhtä suuri kuin kateeteille piirretyt neliöt yhteensä. On mennyt papparainen lohkaisemaan sellaisenkin aksiooman, että pitäisi pidättäytyä pavuista.
Mitä tästä muuta voi päätellä kuin että P:n keittiöpuutarhassa ei kasvanut kynteliä tai että filosofilla oli yksinkertaisesti heikko vatsa. Mikä taas ei anna oikeutta mennä yleistäen kieltämään pavunsyöntiä niiltä, joiden fysiikka kestää nämä mainiot vihannekset ja jotka osaavat vielä houkutella kyntelin avulla niitten parhaat puolet esiin.
Kynteli, köyhänmiehenmauste, pippuriyrtti, papuyrtti ja roomalaisyrtti, kuinka vain, aina on kyse samasta sievästä ja sukkelasta yrtistä. Se antaa satoa jo siinä vaiheessa, kun sen serkkupuolet tinjami ja meirami vasta repivät leukojaan makean talviunen jälkeen. Näitten kuhnustelijoitten jälkiä kynteli kelvollisesti paikkailee, olipa kyse pippuria kaipaavasta tai yleenä vain vaikeasti sulavasta sapuskasta.
Annemarta Borgen kirjassaan ”Minun yrttini” arvelee Shakespearen olleen varsin hyvin perillä yrttien taustoista ja vaikutuksista. Esimerkiksi kyntelin latinankielinen nimi satureja tulee, niin väitetään, satyyristä, joka puolestaan oli puolijumala ja melkoinen epeli. Shakespeare käytti useissa näytelmissään kynteliä ja Borgen uskoo vuorosanojen usein olevan kolmiulotteisia.
Omasta puolestani en lainkaan epäile kyntelin potenssia vahvistavaa vaikutusta. Sen tekee tosin yrtti kuin yrtti yhdistettynä terveisiin elämäntapoihin, riittävään lepoon ja liikuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.