Työväen laulut soivat koko päivän. Ja minä tunnen itseni myöskin tosi työläiseksi. Olen edelleen iltasiivoojana E-liikkeessä ja huomenna aloitan kokopäivätyön pesulassa. On hermostunut olo, mahassa vääntää. Masennus vaanii nurkan takana, olen jännittynyt ja ihmettelen isäntää, miten hän voi olla rauhallinen, kuin viilipytty, puhaltelee ilmapalloihin ilmaa, vaikka minun maailmani kääntyy huomenna päälaelleen.
Olen kauheassa nuhassa, niistän ja niiskutan ja sydän hakkaa. Ajattelen, miten ikimaailmassa pystyn sellaisessa kunnossa minnekään työpaikalle menemään ja pystynkö mitään edes tekemään. Ja miten jaksan 8-tuntisen työpäivän jälkeen enää kaupalle mennä. Sillä uutta siivoojaa ei ole vielä ilmaantunut. Kaikki nämä ajatukset pyörivät päässäni ympyrää koko päivän.
Seuraava yö on vähäuninen. Ja seuraavat kolme viikkoa tekevät minusta lähes hermoraunion, hyvä etten jo lapsia seinään heittele.
Kolmen viikon päästä on kaupalla uusi siivoja ja minä saan luovuttaa 4,5 vuotta kestäneen siivouspestini hänelle vähän haikein mielin mutta silti helpottuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.