Ihmisluonteet

Pystyäksemme tekemään asioita meillä tulee olla kykyjä ja taitoja. Aivan ensimmäiseksi meidän on kyettävä tekemään sitä mitä tehtävässä vaaditaan. Sitten me opettelemme taidon, että kykenemme tekemään siitä vielä paremman. Niin meistä tulee taitavia taitureita. Mutta se edellyttää aina, että on kyvykäs. Ja meistä tulee lahjakkaita. Joiden parhain ominaisuus on kyvykkyys eli pystyvyys. Pistää pystyyn teki mitä teki. Jos on sen luonteinen.

2
Sopiminen on tärkeä asia. Kun ihminen mahtuu olemaan sovussa hän on sopeutunut, sopuisa luonne, soveltunut, tehnyt sopimuksen, viihtyy omassa sopukassaan sovinnollisena. Jotkut sortuvat jopa sopupeleihin.

3
Elämästä ei selviä ehjin nahoin. Ei vaikka iho olisi kuin vahva nahka. Panssaria se ei ole. Ei vaikka olisimme tekemättä yhtään mitään. Haavoittumattomia me emme ole. Henkisestikin olemme arpeutuneita, jopa vammautuneita. Olemme loukkaantuneet monet kerrat monista asioista. Ja sortuneet aina vääriin "lääkkeisiin" ja "hoitoihin". Elämäntarinamme alkaa sanoilla: -"Sattuipa kerran ja kipeää teki".

4
Maailmantuho on hyötyaalto. Ihmiskunta ei tee mielellään yhtään mitään ellei se hyödytä heitä. Kaikki muu tuntuu rangaistukselta.

5
Luonteestani tyhjentävästi:
Olen "kova" leikkimään. Tämän ikäinen ei enää kehtaa leikkiä muita kuin sanaleikkejä. Niissä on vain se "huono" puoli ettei niihin voi oikein ottaa leikkikaveria. Niiden "luonne" muuttuisi aivan liikaa. Saisi väärää painolastia.

Pyykinpesua ennen ja nyt

Nuorena aviovaimona minulla ei ollut pyykin pesukonetta, vaan pyykit oli pestävä käsin. Kyllähän se muuten sujui, mutta vesi oli lämmitettävä saunan padassa sekä kannettava kaivosta. Talvella se ei ollut ollenkaan kivaa, kun joskus kaivosta oli vesi loppu ja vettä piti sulattaa lumesta. Lapsena olin usein joutunut äidin avuksi saunalle pyykin pesuun. Kotona oli silloin sellainen pulsaattori pesukone. Siinä oli sellaiset rullat joiden välissä sai vaatteet puristettua kuivemmiksi. Sitä oli kiva veivata. Itselläni sellaista ei ollut. Lakanoiden vääntäminen pesuvedestä kuivammaksi käsin oli raskasta. Usein huuhdoin pyykit kylmässä vedessä. Se rasitti käsiäni ja ne oli välillä tosi kipeät. Ranteisiin nousi patteja.(jotka myöhemmin katosivat pois, kun ei tarvinnut kylmissä vesissä enää lotrata.)
Muutettuamme Ruotsiin sain vihdoin pyykinpesukoneen. Olihan se tosi tarpeeseen, kun oli jo lapsiakin ja pyykkiä tuli enemmän.
Suomeen takaisin palattua aloimme rakentamaan omaa kotia ja rahat oli tiukassa. Pesukoneeni hajosi ja uuteen ei taas ollut varaa. Pesin taas käsin noin vuoden ajan pyykkiä. Erona vaan, että nyt vesi tuli hanasta sekä oli lämmintä. Säästöä ei siinä kylläkään yhtään syntynyt, sillä vesi lasku oli suurempi. Oli todettava, että pyykinpesukone vie vähemmän vettä, kuin käsin pesussa. Helppoahan pyykinpesu nykyisin on kuin ennen. Näin se on todettava.

Hautokylää muistellen

Pieni kylä uinailee hiljaiseloaan Itä-Peränteen tien varrella. Kylää on sanottu kansanomaisesti Hautokyläksi. Kahdessa talossa asutaan vakinaisesti ja kummassakin talossa kaksi asujaa. Kylään kuuluu seitsemän taloa.
Itse olen kylää katsellut vuodesta 1961. Sitä aikaisemmasta elämästä olen vain kuullut juttuja. Kylä oli täynnä elämän touhuja ja nuoria oli paljon kylällä. Vauvoja syntyi kylälle ja perheet suureni. Isommat lapset kävivät kouluja ja osasta kävivät lukiota. Maataloutta ja karjanhoitoa oli joka talossa pienimuotoisesti. Maitoa vietiin meijeriin tonkissa ja kuorma-autot kuljettivat tienvarsilta maitotelineiltä tonkat.
Talvet olivat varsin lumisia ja pakkaset paukkuivat. Tilat huolehtivat elämästään tunnollisesti töidensä parissa. Monesta talosta lähdettiin ulkopuolisiin töihin. Kylällä on ollut monen ammatin omaavia henkilöitä. Monenlaiseen työhön on ollut ammattitaitoa. Neljä hitsaajaa, yksi sähkömies, tilanhoitaja, kaksi karjakko-maatalouslomittajaa, meijerikkö, veneentekijä, ompelija, tehtaantyöntekijä, liikemies, opettaja, parturi, pyhäkoulunopettaja, neljä rakentajaa. Tällaisin voimin on kylän elämää kehitetty eteenpäin. Aika on rientänyt ja monet puurtajat ovat poistuneet elämästä. Toinen polvi jatkaa elämää. Tilat ovat omistajien hallinnassa. Elämän kaari on leikannut kylän maiseman ja hiljentänyt rytmin. Ajan elämällä on turbo-vauhti päällä, mutta Hautokylä pysyy rauhallisesti paikallaan ja asujat elävät omaa hiljaista elämäänsä voimiensa mukaan.

Aika hyppy 1800-luvulle: Maijastiinan kyläreissu

Maijastiina istui Kuoppalan talon ovisuu penkillä ja kertoi kuulleensa, että "Mäkilän navetassa oli käynyt yöllä joku keritsemässä lampaat ja leikellyt lehmien korvista paloja pois". Maijastiina jatkoi, että"tekijät luulevat saavansa itse parempaa karja vuotta."

Maijastiina oli kylällä tunnettu muori, joka kierteli talosta taloon ja pientä palkkaa vastaan kertoi kaikki kylällä kuulemansa juorut aina eteenpäin.

"Tulevalla viikolla on taas kunnallihuoneella orjamarkkinat. Siellä on myytävänä köyhiä ja vaivaisia vähiten vaativalle hoidettavaksi ja elätiksi. Työtä he kuitenkin joutuvat tekemään ja huonostikin jossain heitä kohdellaan", hän jatkoi jutteluaan.

"Oletteko kuullut, kun sudet on taas ollut liikkeellä. Peräkylällä oli kuulemma vienyt yhden lapsen. Niin ja  Kuulan Kalle oli kurittanut lapsiaan liian kovaa, josta yksi sai sellaiset vammat johon tämä lapsi kuoli."
Maijastiina huomasi, että emäntä laittoi kahvipannua tulelle. Toivoi salaa, että jos sais kunnon kahvit ennenkuin hän jatkaisi matkaansa.

"Kalle on polttanut viinaa Kalliokorvessa. Nimismies on käynyt ne laitteet siellä rikkomassa. Eihän se tahdo auttaa", sanoi Kuoppalan emäntä ja jatkoi,"Manta-Leena pidätettiin irtolaisena olemisesta. Sai tuomioksi 3 tuntia kaularaudassa olemista sekä 20 paria raippavitsoja. Voisi hän jo lopettaa irstaan elämänsä ja vakiintua paikoilleen."

Maijastiina innostui kertomaan, että"Huopalan Vilho saatiin kiinni varkaudesta. Oli vienyt laitumelta lampaan. Nyt pelkää, kun siitä voi saada kuoleman tuomion."

"Oletteko kuulleet, että Norjassa on nähty ilmalaivakin. Isäntä luki TietoSanomista", emäntä puuttui keskusteluun ja jatkoi"Pariisiin on tulossa Maailman näyttely."

"Pohjanmaalla on puukkojunkkarit hääpaikalla heiluneet puukkojesa kanssa. Yksi torppari pääsi hengestään", Maijastiina tiesi.

Emäntä vielä kertoi, että "Wirroille lähelle Atsärin rautatie asemaa on R.F. Holm perustanu makaronia valmistavan tehtaan".

Maijastiinalla oli nyt paljon kerrottavaa kylän muissa taloissa. Kahvi oli maistunut ja essun helmaan hän kietoi emännän antamat lämpiäiset, jotka hän sai matkaevääksi. Niin hän juoksi helmat hulmuten seuraavaan taloon.

Ystävät unessani

Unessani palaan sinne
muistojeni maisemiin
Siellä törmään moniin
      ihaniin ystäviin

Tuossa tumma metsä
  puut niin korkeat
   vanha tuttu talo
    ja pihapihlajat

Suuren kotikoivun
  mä hiljaa ohitan
Sen vesilakson pienen
    rantaan istahdan

Mä näen heinäniityt
  lehmäin laitumen
siellä pari lehmää
  hännät huiskien

Kun unestani herään
mä muistan tunnelmat
  Ja arvaamatta aivan
   jo padot murtuvat

Pyykinpesua

Vuosikymmeniä sitten, kun meille oli hankittu pyykkikone, opettelin sen käyttöä. Olin ihastunut. Nyrkkipyykkiin verrattuna pyykkääminen oli ruhtinaallisen helppoa. Mielestäni sitä ei voinut edes työksi sanoa.
Eräänä iltana olin taas lastaamassa konetta, joka jäi hiukan vajaaksi. Mietin, mitä voisin vielä pesettää pyykkärillä. No, miehen villatakki on jo vähän likaantunut, hoksasin. Käsinpesu tuli kyllä mieleen, mutta olin jo päässyt helpon pesemisen makuun ja niin heitin sen päällimmäiseksi koneeseen. Napin painallus ja sitten lainakirjaa lukemaan.
Kone lopetti linkoamisen ja menin purkamaan lastia. Villatakkihan se sieltä ensimmäisenä käteeni osui. Kauhistuin. Eihän tämä sovi edes minulle! Mitä minä nyt teen?
Roikotin villatakkia kuin rotanraatoa olohuoneeseen.
- Kato!
Miehen silmissä vilisivät kysymysmerkit.
- Mikä tuo on?
- Sun... tuota... sun villatakki.
- Häh! Sekö sininen?
- Se.
- Tuo?
- Nii-in, nyökkäilin naama pitkänä.
Mies ei räjähtänyt. Mutta monet kerrat hän on vuosien aikana muistanut sitä sinistä villatakkia, joka oli niin kaunis ja lämmin ja niin ihana.

Vesi

On elämän eliksiiri.
Ilman vettä kaikki kuolee
sitä ei vain huomaa
kun Suomessa on vettä paljon.
Vesi pyörittää sähkövoimalaitoksia
ja vedessä voi kasvattaa kaloja.
Vesi jäätyy talvella järvenkanneksi.
Kesällä veneillään,surffataan,
uidaan kesämökkien rannoilla.
Talvella pilkitään ja hiihdellään.
Vesi kasvattaa puut ja kaikki kasvit
joita ihmiset ruuaksi kasvattavat.
Vedessä keitetään kahvit, kananmunat, perunat ja kaikki kypsennettävät.
Vesi on kylmää, kuumaa ja lämmitetään sopivaksi pesuvedeksi.
Vesi poreilee, lorisee, sihisee, valuu, tippuu.
Jalostettuna voi mennä päähän, mutta haihtuu.

Runo ystävyydestä

Ystäväni
lohduta minua,
olen surullinen.
Iloitse kanssani,
olen onnellinen.
Järven kimalluksen nähdessäni
muistan hymysi.
Tuulen hipaistessa poskeani
tunnen kätesi kosketuksen.
Kun katselen tähtiä
näen silmiesi lämmön.
Tiedän
samat tähdet loistavat sinullekin.
Ja sielujemme yhteys
peilautuu
sinun tähtisilmistäsi
minun silmiini.

Pyykinpesua

Voi kuinka helppoa elämä nykyään onkaan ainakin pyykinpesun suhteen. Laitat vaan pyykin koneeseen, pesu- ja huuhteluaineen omaan lokeroonsa ja sopivan ohjelman päälle, ja se on siinä. Sitten voitkin mennä muihin hommiin tai vaikka lepäämään. Näin helppoa ei ollut ennen. Ei meilläkään silloin kun lapset olivat vielä pieniä. Ulkosauna oli, mutta ei sisäsaunaa. Mutta pesukone sentään oli silloinkin, vanha kunnon pulsaattorikone. Tosin vesi piti siihen ensin saunan padassa lämmittää.

Vesi löytyi pihan toiselta puolelta kaivosta , josta sitä pumpattiin ja sangoilla saunaan kannettiin. Pulsaattoripesukoneella oli kätevä pestä isokin pyykki. Mutta konetta oli valvottava ja työn touhussa oltava koko ajan. Vähän piti varoa sormiakin, etteivät ne nipistyneet telojen väliin pyykkiä koneesta pois veivatessa. Mutta nuorena jaksoi. Vaikeampaa varmaan oli monella pyykin pesijällä entisaikaan, kun ei ollut tietokaan pesukoneista. Ja saattoi vesikin kaivosta loppua. Joku on lumesta pesuvetensä sulattanut ja jopa avannossa pyykkejään virutellut.

Talviaikaan oli vähän hankalaa saada pyykki kuivaksi. Osan vein aittaan jossa ne ensin kohmettuivat, mutta ajan kanssa kuivuivat jos kuivuivat. Mutta käyttövaatteille ja muulle pikkupyykille, mukaan lukien sideharsovaipat joita ennen vauvoilla käytettiin, piti keksiä nopeampi kuivatustapa. Tätä virkaa hoiti pönttömuurin kupeeseen koottu kuivausteline. Puita vaan pesään, niin lämpöä tuli ja pyykki kuivui. Saunomisesta jäänyt vesi ja lämpö myös hyödynnettiin. Illalla viimeisen kylpijän jälkeen saunassa pesty ja sinne ripustettu nyrkkipyykki oli aamulla kuiva.

Kesäaikaan helpotusta pyykkipäivän urakkaan toivat rännivedet, jota sai helposti kahmaistua sankoon nurkan takaa ja sai huoletta käyttää. Hienoja olivat ne hetket kun iso pyykki oli pesty ja sai alkaa ripustella sitä ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan sekä antautua itsekin tuulen vilvoittavaan hyväilyyn. Päivän urakka poiki hyvän mielen lisäksi myös hyvän ruokahalun ja kahvikin maistui, josko koskaan niin hyvältä.

Nykyään kun omassa kodissa on jo pitkään ollut automaattinen pesukone joka saa vetensä porakaivosta, pyykin pesu onnistuu myös kuivana aikana, eikä tarvitse sateita odotella. Kun pesuhuoneessa on vielä suihkukin, jossa voi peseytyä ja vilvoitella, ei voi välttyä kiitollisuudelta. Tai ainakin pitäisi olla kiitollinen. Ihminen on vaan niin kummallinen olio, että valituksen aihetta aina löytyy jostakin.


Oman sydämeni likapyykin pesupaikan olen saanut löytää Jeesuksen ristin juurelta. Ensimmäinen kohtaaminen siellä Hänen kanssaan oli parasta mitä tiedän. Likapyykkini tuli todella puhtaaksi Hänen veressään ja elämä sai ihan uuden alun. Päivittäisiltä tahroilta ei kuitenkaan voi välttyä. Niinpä pesua riittää ja viimeistään illalla ennen uneen vaipumista on hyvä tällä ristin pesupaikalla käydä. Siihen sitten onkin hyvä ja turvallista nukahtaa.

Silmäniloa

Näkö on suosituin aistini. Kaikki muut aistini ovat jääneet sivuosan esittäjän rooliin.
Televisio on vuosien varrella  ollut suurin silmänilon tuottaja. Minulla on sellainen käsitys, että EI kuuloaisti ole sitä pahana pitänyt etten ole viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen omistanut radiota. Silmänilo on usein hyvin intiimiä, yksinäistä ilottelua joten kaikkia sen mukanaan tuomia iloja ei halua levitellä laajempaan tietoisuuteen.
Koska en ole voimakkaasti tunteitani ilmaisevaa ihmistyyppiä Nähdessäni jotain kaunista en päästele ilmoille ihastuneita ilmaisuja. En siis paljasta kokemaani silmäniloa sitäkään kautta.