Pieni arka tyttönen asteli ensimmäiselle luokalle kouluun. Pelottavaa, vaikka olihan siellä tuttuja kavereita naapuristakin.
Heti ensimmäisellä välitunnilla huomasin vaaleahiuksisen pojan Vesan. Hän oli hiljan muuttanut naapuriimme rautatien taakse. Hän oli vuoden vanhempi. Koulun jälkeen usein leikimme yhdessä muidenkin naapuruston lasten kanssa, kukkakauppaa, ruokakauppaa ja monenmoista muuta. Porukalla kävimme Voilammella uimassa ja huolehdimme toinen toisistamme.
Ihastuin Vesaan, koska hän oli kiltti, eikä koskaan kiusannut tyttöjä. Välitunnilla hän kantoi minua reppuselässä, eikä välittänyt muiden kiusaamisesta. Joskus karkasin hakemaan Vesaa leikkimään, jos äiti ei antanut lupaa mennä. Kotini vieressä oli heinäpeltoja ja heinät oli laitettu seipäälle. Juoksin aina seipäältä seipäälle ja konttasin radan alitse menevän puron putken lävitse toiselle puolelle. Puro oli silloin kuiva. Sapiskaahan siitä usein tuli, kun olisi kotona pitänyt jotain töitäkin tehdä tai vahtia pikkusisaria.
Rakkaustarinani loppui, kun he muuttivat pois paikkakunnalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.