Suomi-neito - satavuotias - köpöttelemässä keppiinsä nojaten punaisesta mökistä koivukujaa postilaatikolle. Olisiko joku muistanut edes kortilla jostain kaukaisesta lomakohteesta, nykyäänhän pitää mennä mahdollisimman kauas, vaikka kotomaassakin olisi nähtävää.
Harmaat, jo ohenneet hiukset ovat huivin alla niskassa nutturalla, harmahtava on myös siniruudullisen esiliinan peittämä mekko.
Sellainenko on satavuotias Suomi-neito? Ehkä muinoin kaukaisille maille muuttaneiden jälkeläiset ajatuksissaan tuollaiseksi neidon mieltävät.
Mutta mitä on sata vuotta valtion iässä? Suomi-neitohan on vasta tyttönen – vaaleat hiukset liehuen kepeästi hyppelevä lapsi.
Paljon on ehtinyt tapahtua sadassa vuodessa; surullisia kuin myös iloisia asioita ja ennen kaikkea kehitystä.
Ei tarvitse enää kahvinkeittoon ruvetessa käväistä kaivolta vettä, puuvajasta puita ja jauhaa pavut myllyssä. Suomi-neito antaa koneen pestä ja kuivatakin pyykkinsä, imurin kerätä pölyt ja sähkön lämmittää asunnon. Elämää helpottavia asioita on nykyään niin kotona kuin töissäkin. Ei koulussakaan enää kasteta kynää mustepulloon, tietokoneella voi jo kirjoittaa aineensa ylioppilaskokeissakin.
Jos jotain haluaa kaivata entisistä ajoista, niin rauhallisempaa elämää. Ennen kerkesi kyläilemään naapurissa, eikä tarvinnut sopia tapaamisesta puhelimitse. Lapset saivat olla lapsia pidempään ja heillä oli aikaa leikkiä ja urheilla ulkona.
Mutta mennyt ei palaa, joten ollaan onnellisia siitä mitä nyt on ja ensi itsenäisyyspäivänä kohotetaan malja sata vuotiaalle Suomi-neidolle.
Harmaat, jo ohenneet hiukset ovat huivin alla niskassa nutturalla, harmahtava on myös siniruudullisen esiliinan peittämä mekko.
Sellainenko on satavuotias Suomi-neito? Ehkä muinoin kaukaisille maille muuttaneiden jälkeläiset ajatuksissaan tuollaiseksi neidon mieltävät.
Mutta mitä on sata vuotta valtion iässä? Suomi-neitohan on vasta tyttönen – vaaleat hiukset liehuen kepeästi hyppelevä lapsi.
Paljon on ehtinyt tapahtua sadassa vuodessa; surullisia kuin myös iloisia asioita ja ennen kaikkea kehitystä.
Ei tarvitse enää kahvinkeittoon ruvetessa käväistä kaivolta vettä, puuvajasta puita ja jauhaa pavut myllyssä. Suomi-neito antaa koneen pestä ja kuivatakin pyykkinsä, imurin kerätä pölyt ja sähkön lämmittää asunnon. Elämää helpottavia asioita on nykyään niin kotona kuin töissäkin. Ei koulussakaan enää kasteta kynää mustepulloon, tietokoneella voi jo kirjoittaa aineensa ylioppilaskokeissakin.
Jos jotain haluaa kaivata entisistä ajoista, niin rauhallisempaa elämää. Ennen kerkesi kyläilemään naapurissa, eikä tarvinnut sopia tapaamisesta puhelimitse. Lapset saivat olla lapsia pidempään ja heillä oli aikaa leikkiä ja urheilla ulkona.
Mutta mennyt ei palaa, joten ollaan onnellisia siitä mitä nyt on ja ensi itsenäisyyspäivänä kohotetaan malja sata vuotiaalle Suomi-neidolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.