On asioita joita teemme kernaasti. Mielihalun vallassa. Ellei jopa himokkaasti. Kärkkäästi ainakin. Syvässä tahtotilassa. Tekemiseensä mieltyneenä. Aikaansaannoksiinsa ihastuneena.
Toisaalta:
Hyvin pienestä pitäen sai kuulla lauseen ettei " maailma laiskoja elätä". Sinnikkäällä yrityksellä onnistui välttämään laiskaksi leimautumisen kunnes vasta nyt eläkeiässä voi antaa laiskuuden "kukkasen" jota meistä yritettiin pois kitkeä, vapaasti rehottaa.
Nauttia laiskuudesta täysin rinnoin (ja vatsoin) eikä kukaan tule sitä paheksumaan.
Kuulin kuinka erästä miestä sanottiin vetolaiskaksi. Ei ihminen mikään hinaaja ole. Hevoset suorittivat ennen sitä vetämistä.
Olen kyllä harrastannut vetämistäkin. Piipulla vedin savua henkeen. Ja porukkaa olen vetänyt milloin minnekin. En kuitenkaan huonoille teille.
Nukkuessani vetelen hirsiä. Luultavasti painajaista.
Kun kuorsaa ääni kuulostaa kun hirsien vetämiseltä.
En ainakaan muista, että olisin vetänyt ketään koskaan nenästä. En edes nyt, tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.