Eihän se aurinko mihinkään laske, me maan asukit vain keikahdamme ulos auringonvalosta yön puolelle kuun valaisemiksi. Eikä tuokaan pidä paikkaansa, kunnollahan kuu näkyy vain "kerran kuussa", muutoin on vain pieni sirppi näkyvissä tai milloin taas aivan piilossa.
Mutta tuo niin sanottu auringonlasku; meillä pohjolassa aurinko painuu hiljakseen mailleen puiden tai talojen taakse, mutta lähempänä päiväntasaajaa se parhaissa tapauksissa humpsahtaa mereen, kuin kirkas pallo.
Ehkä voimakkaammin mieleeni on jäänyt auringonlasku, jonka koin muutamia vuosia sitten Espanjassa Mallorcalla Puerto de Sollerin rannikkokylässä.
Istuimme syömässä illallista tai sikäläisittäin päivällistä rantaravintolan toisen kerroksen terassilla, mistä oli mainio näkymä rantakadulle. Vähitellen ihmisiä alkoi kerääntyä samaan kohtaan katua tavallista enemmän. Mietimme hetken aikaa, mitähän siellä mahtaa tapahtua, kunnes tajusimme auringonlaskun olevan käsillä.
Puerto de Sollerin ranta tai satama on niin sanottu simpukan muotoinen, jokseenkin ympyrästä neljän viidesosaa. Avomerelle pääsee aukosta ja ranta satamineen jää turvaan aalloilta. Ja täsmälleen siihen aukkoon aurinko laski.
Meille tuli pikkuisen kiire maksaa lasku, laskeutua kaposet rappuset katutasolle ja rientää juoksujalkaa muiden aurinkoa tuijottavien joukkoon.
Kerkesimme juuri näkemään viimeisen loisteen auringon kadotessa. Se todellakin näytti putoavan meren aaltoihin. Silmissä kylläkin näkyi kirkas kaari vielä jonkin aikaa jälkeenpäinkin.
Valitettavasti kameraa meillä ei ollut mukana, harmitti katsella, kuinka toiset innolla kuvasivat Välimeren auringonlaskua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.