Vedin peittoa pään yli. Luulin sen estävän salamoinnin näkemisen. Laskimme jyrinästä, kuinka kaukana ukonilma oli. Päivä oli ollut kaunis, lämmin ja aurinkoinen. Oikea hellepäivä. En saanut unta. Taas kerran vanhempani huomasivat, että jotain oli rautatiellä tapahtunut. Isä ja äiti lähtivät katsomaan rataa pitkin Inhan asemalle päin, että onko siellä ollut joku onnettomuus. Autohan siellä oli ajanut junan alle. Pelotti, jos vanhemmille sattuu jotain. Autossa oli ollut koko perhe ja kaikki kuolleet. Mietin, että juuri päivällä näimme heidän ajavan meidän ohi auton ikkunat avoimina. Lapset roikkui ikkunassa ja heiluttelivat käsiään sieltä. Loputkin unen rippeet katosi, kun se kaikki palautui mieleen. Suru niiden ihmisten puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.