Sää on syksyinen, sanan syvimmässä merkityksessä, on hämärää, sateen uhka väijyy ilmassa. Kaikki säät ovat ulkoilusäitä, sanoo rakkaani, mistä olen täysin eri mieltä. Minulle kun eivät ole, silmälasitkin kastuvat, hetken päästä ei näe mihin astuu. Kylmä, vihmova sade tunkeutuu ihon alle, värisyttää jo pelkkä ulosmenon ajattelukin. Pelkkää itsensä kidutusta koko ulkoilu. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi, että kiusaa se on pienikin kiusa, vaikka vaan itselleen tekee, päätän lähteä ulos. Puen valtavan määrän vaatteita ylleni tietäen varsin hyvin, että hetken päästä tulee hiki ja tukala olo.
Haen kävelysauvat varastosta ja joudun tietenkin hetken tappelemaan oven kanssa, se kun ei suostu aukeamaan. Mahtaa ovikin ajatella, että vain kahjo hakee sauvoja tällaisella säällä. Jos vain on pienikin sateen mahdollisuus, alkaa myös sataa ja niin tekee nytkin heti seuraavassa kadun kulmassa. En käänny takaisin, vaikka vettä tulee hetken kuluttua vaakasuorassa päin naamaa. Kiukuissani päätän vielä kiertää pidempää lenkkiä kuin tavallisesti, koska sade lakkaa melko pian. Vaatteeni tosin kerkesivät kastua, eikä ole mitään tovoa niiden kuivumisesta kylmän kostealla syksysäällä. Ihan kivaa märkä myssy päässä, veden valuessa niskaan.
Juuri kun mietin mitä tietä kiertäisin kotiinpäin, iskee väsymys, mutta enhän muuta voi kuin kävellä eteenpäin. Yritän valita sellaisen reitin, missä ei olisi ylämäkiä, ei tosin onnistu Ähtärissä. Viimein pääsen alamäkeen, siellä on kuitenkin vastatuuli. Hetki sitten oli kuuma, nyt märkä myssy päässäni palelen.
Viimeinen suora sillan yli ja vain pari sataa metriä enää. Mitä nyt? Varpaaseen koskee, jokin hankaa siihen, joka askeleella koskee. Yritän kävellä jalka vinossa asennossa, mutta ei auta, sukka siellä hiertää.
En ole kovin hyvällä tuulella kotiin päästyäni. On mieheni onni, ettei ole paikalla kertomassa mitään ulkoilusäästä.
Kiskon märät, hikiset vaatteet päältäni, heitän ne kylpyhuoneen lattialle, kuivukoot siinä, kerään sitten kun jaksan. Nyt olen niin väsynyt, kuin hakattu mato tai keitetty spagetti.
Voi tätä kurjuutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.