Haluaisin robotin palvelijakseni, sellaisen nöyrän ja tottelevaisen ihanan koneen! Nappuloita painelemalla tai vieläkin parempi, vain ääneen lausumalla saisi sen ohjelmoitua tekemään kaiken, mitä itse ei viitsisi. Menee haaveilun tiliin, ei minun elinaikanani sellaista vempelettä ole saatavilla tai minulla ei olisi varaa sellaista hankkia, nyt on tyydyttävä aviomiehen apuun, mikä ei sekään ole vähän.
Mutta onhan minulla koneita, on tietokone, älypuhelin ja kaikenlaiset kodinkoneet eloa avittamassa tai sitten vaikeuttamassa?
Joskus käy niin ikävästi, että aivan välttämättömän laitteen viimein saatuaan, se osoittautuukin tarpeettomaksi. Näin kävi paristolla toimivalle purkinavaajalle. Ei niin, etteikö se olisi toiminut, purkit vain onkin vaihdettu erilaisiin, auki vain vetäistään rinkulasta tai nauhasta. Siinä avaajani nyt nököttää hyllyllä muutaman muun pikkuisen kapistuksen seurana odottaen käyttöä.
Pesukoneeni piipittää vienosti, kun on saanut työn tehtyä ja minulle tulee vastustamaton halu vastata, että odota, äiti tulee ihan kohta. Muistan myös silloin tällöin kehaista pesutulosta eli toistaiseksi meillä menee oikein hyvin.
Tietokoneen kanssa meillä on viha-rakkaussuhde. Olin juuri hylkäämäisilläni sen, kun viimeisellä yrityksellä sain sen tottelemaan emäntäänsä. Tämä kone on oikeasti oikutteleva tapaus, eikä vika ole ollut, kuin ehkä pari kertaa koneen ja tuolin välissä. Ja sitten kun oikein pärrään tämän koneen ääressä, mies tulee kysymään saako hän katsoa, mutta eihän se käy, että toinen konettani näpelöisi. Kauempaa ohjeita voi ja saakin antaa, mutta ei koskea. Sama on toisinpäin, en koske hänen koneeseensa.
Ajalla ennen älykännyköitä minulla oli sellainen puhelin, joka eli omaa elämäänsä; soitteli ja lähetteli viestejä laukussani levätessään. Sitten tutut kyselivät, mitä se viesti tarkoitti tai ettei kuulunut mitään soittaessasi. Puhelin oli päältä kaunis, mutta muuten mallia älyvapaa.
Autoni on sellainen vekotin, johon en koske kuin ajaakseni, huollon pojat pitävät sekä Enriquen (autoni nimi), että sen emännän tyytyväisinä.
Laitteet ovat tarpeellisia, mielenkiintoisia, hauskojakin ja helpottavat arkea, kun vain muistaa, että omistaja on pomo ja vempele vain palvelija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.