Kimpsu, Kampsu, Roina, Rompe

Mieleeni palaa muistikuva lapsuudestani kun kulkukauppias leväytti laukkunsa lattialle levälleen ja sanoa tokaisi:
- Tilpehööriä.
Muistan kuinka minua hieman toisella kymmenellä olevaa poikavintiötä kiinnosti yksi korttipakka jossa neitoset esiintyivät ilman vaatteita. Kulkukauppias huomasi kortit kädessäni ja tempaisi ne salamannopeasti haltuunsa ja totesi:
- Täysikäisille.
Minkä tahansa tavaran voi nimetä kimpsuksi, kampsuksi, roinaksi ja romppeeksi. On niitä minullekin nurkkiin kertynyt vuosien varrella lukematon määrä. Ovat käyneet tarpeettomaksi, että ihan hyvin voisin tuomita ne jo romuiksi. Ellei kukaan tule ja nosta niitä kimpsuiksi, kampsuiksi, roinaksi, romppeeksi ja kamppeeksi.
Olen seurannut televisio-ohjelmia joissa on rihkamaan rakastunut täyttänyt kotinsa jokaisen neliömillimetrinkin näillä kamppeilla.
Tavarasta on tullut toveri, ystävä ja rakastettu.
Tarvekalusta kaikki alkaa. Vähinerin tulee täyte-esineiden löytöretket. Tavarakokoelman kasvattaminen. Jonkun toisen mielestä se pelkkää romua joka joutaisi Huushemmettiin eli kaatopaikalle. Jollekulle toiselle se taas on henki ja elämä.

Järjen ääni

Se on "tiukkapipojen" hallintamekanismi, vallankäyttö väline.
Uskonnossa se tulee Raamatusta.
Sitä ovat vanhempamme käyttäneet kasvattaakseen meistä "kunnonkansalaisia".
Koulussa kuulimme sitä opettajalta kun hän koulutti meistä kelpokansalaisia.
Sen "varjolla" on estetty meitä näkemästä järjen äänen mielestä meille sopimattomia ohjelmia.
Järjen ääni kehoitti minua kirjoittamaan tämän selityksen.
Järjen ääni tekee meistä paljon varovaisempia kun se toistaa kaiken aikaa:
- Muista. Varo, Harkitse vielä.
Vaaleissa meillä on yksi ääni käytettävänä. Toivoaksemme järjen ääni.

Norjalaiset kulkevat lohet taskuissaan (Ilkka 13.12.2018)

Nyt selkeni, olenkin jo vuosia miettinyt norjalaisten hyvää turnauskestävyyttä.
Muutama vuosi sitten menimme Kilpisjärvelle juuri kun "vain kaksi kalaa"-pilkkikisa päättyi.
Sunnuntaina suurin osa selvisi kotimatkalle, heikoimmat jäivät maanantaihin. Mutta majapaikkamme pihamaalle kotansa pystyttäneet norjalaispojat jaksoivat keskiviikkoon asti. Välillä joku heistä siirrettiin joksikin aikaa "tuulettumaan" kodan ulkopuolelle, samoin kuin osa matkatavaroista, mutta mitään riitaa ei sieltä kuulunut. Olisiko tähän jaksamiseen ja sopuun selityksenä taskuissa tuodut lohet? Ehkä ulos siirretyn lohi oli vanhentunutta ja haiskahti.
Olen antanut kertoa itselleni norjalaisten turskajuttuja; kuinka he paistavat sitä saunankiukaalla yms. Vaurastuttuaan ovatkin ilmeisesti siirtyneet loheen.

Pienet virheet ja isommat virheet (Ilkka 03.11.2018)

Mieletöntä ku mä tota noin niinku aattelin vähä avata mistä täs ois kyse, ku oikeesti tää suomen kieli on tosi siistiä ja upeeta tai on ainaski ollu, mut sitte on tullu mukaan outoja niinku sanoja mitä jotkut tyypit lykkää joka väliin. Mollaan nii totuttu tällee puhuun, ettei sit niinku huomata kuin törkeeltä se kuulostaa. 

Meitsii ainaski ottaa kuuloon tosi paljo ku noi urheilun niinku gurut sanoo vaik niinku hiihtoo selostaessa et suksi ja jalka, vaik ketä hiihtää siin ois mun miälest niinku kaks kumpaakin.

Sit kuiteski kaikki on niinku sairaan hyvää tai sit sika hyvää tai vähä hyvää, ketä kiinnostaa noi taudit tai elukat?

Tosi älyttömän paljo noille niinku tyypeille jää niinku päälle joku sana ja sit sitä toistetaan vaikka kolmekin kertaa, ois hyvempi ku pitäis vaik niinku tauon eikä jankuttais. Mua niinku ottaa aivoon ketä puhuu ku ei pääse asiaan.

Tota noin nii sit viel käytetään niinku kauheesti englannista väänneltyjä sanoja vaikk ne ei itekään tajuu niinku niitten tarkoitusta.

Siin kait niinku kaikki, avasinko tarpeeks?