Täytyy tunnustaa, että olen. Neljäkymmentä vuotta kirjoitin pöytälaatikkoon. Eli kun muut leikkivät hiekkalaatikolla, niin minä pöytälaatikolla. Vielä viisikymppisenä äijjänköriläänä. Sisälläni oli jokin pakottava tarve, halu, himo purkautua paperille kirjoittamalla mielikuvitustarinoita ja sanaleikkejä. Testasin taitojani ja mahdollisia kykyjäni lähettämällä kymmenessä- viidessätoista minuutissa tekaisemani tarinan lehdessä näkemääni kirjoituskilpailuun osallistumista varten. Parista kilpailusta sain kunniamaininnan ja yhdestä erikoismaininnan, kirjoituskilpailun tuomaristolta.
Olen usein miettinyt mistä se "palo" on minuun syttynyt. Ehkä kipinä on tullut koulussa ainekirjoituksesta saamastani kehusta. Ehkä se on vain paras keinoni ilmaista itseäni. Purkaa sisintäni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.