Punainen, vihreäkattoinen kotini. Lapsena en tykännyt kotini punaisesta väristä. Olisin halunnut, että se olisi vaalea. Punainen on kuitenkin lempivärini, mutta en edelleenkään tykkää punaisesta väristä talojen seinissä. Silti elin siinä punaisessa talossa onnellisen lapsuuden.
Lapsia oli meidän kylällä paljon ja sisaruksiakin leikkikavereina riittämiin. Vanhimpana tyttölapsena jouduin hoitamaan nuorempia sisaruksiani. Aina se ei ollut mieleistä, kun olisi halunnut mennä uimaan tai kaverien luokse leikkimään. Kasvimaan kitkeminen oli ikävää puuhaa. Multa tarttui käsiin ja kuivui inhottavasti sormiin. Lauantaisin oli pestävä yhden huoneen lattia, joko ennen kouluun menoa tai sitten sieltä tullessa. Pesin mieluummin aamulla, että iltapäivä jäisi vapaaksi. Kouluahan oli silloin lauantaisinkin.
Lauantaisin tuli radiosta lauantain toivotut levyt. Isä potkaisi keittiön matot syrjään ja sanoi, nyt sitten tytöt opetellaan tanssimista. Kun osaatte tanssia pysytte siellä tanssisalin puolella, ettekä kierrä nurkkapieliä.
Kaikki nämä ovat olleet hyviä oppeja, työnteko ja tanssitaito ja rehellisyys sekä monet muut mainitsemattomatkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.