Suomalainen sisu vie vaikka läpi harmaan kiven -
Näin on aina Suomen kansa sanonut. Tähän on uskominen. Elämän matka näyttää monet ajat ja aikakaudet. Ei aina ole ruusuinen tie, jota kuljetaan. Joskus kohtaa kivisen korpitien, joka pelottaa. Voi palata ja perääntyä, harhailla ja etsiä oikotietä sileämpää.
Elämän virstanpylväitä ei kuitenkaan ohiteta. Kohtaamme ne haasteet edestämme, mitä kohtalo meille heittää. On vain mitoitettava voimavarat ja sitkeys eteenpäin. Vierivä kivi ei sammaloidu. Niin me pyristellään elämän karikoissa sitkeästi polkuamme eteenpäin. Emme vieritä kiveä kiven päälle, vaan raivaamme väylät auki kulkea.
Avarakatseisena luotamme valoisaan tulevaisuuteen. Toivomme on hyvässä, että elämä pitää huolen. Kaiken katkeruuden ja vääristyneen maailman suljemme ympäriltämme. On parempi, että pidämme ympärillämme sädekehän, johon ei ympäristön lonkerot pesiydy.
Selvitämme omat tekemisemme, emmekä vieritä kiveä toistemme tielle. Voisimme istua auringon lämmittämällä kivellä hymyillen ja sanoa: Tule, istutaan tässä, on niin kaunista tämä Suomen kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.