Aarteen etsintää

Lapset ovat aina rakastaneet aarteen etsintää. Näitä leikkejä minäkin lapsena siskojeni kanssa aina joskus leikin ja ulkona luonnossa kesäisin se oli tosi kivaa. Sai kätkeä aarteita kivien ja kantojen alle, puskien juurelle, minne vain keksimmekään. Piirsimme sitten paperille toisillemme karttoja, joissa oli tarkat ohjeet, mistä aarteen löytää. Joskus aarre löytyi helpostikin, mutta välillä sitä piti etsimällä etsiä tai se jäi löytymättä, mikä tietysti harmitti. Kätkettyjen aarteiden joukossa saattoi olla joku helmi, josta sisko ei muuten malttanut luopua. Mutta löytäjä sai pitää sen omanaan. Kannatti siis etsiä.

Vartuttuani aarteen etsintäni jatkui, ei tosin samanlaisena, kuin lapsuudessa. Raamatussa on kertomus peltoon kätketystä aarteesta. Arkisena päivänä vuokraamallaan pellolla töissä olleen miehen kyntöaura tai kuokka osui aarteeseen. Onnessaan tästä, mies kätki aarteen uudestaan peltoon, myi kaiken mitä omisti ja osti sen pellon. Odottamatta, pyytämättä ja vaivaa näkemättä löytynyt aarre muutti miehen elämän.

Elämäni myöhemmässä vaiheessa itse olin tulossa tähän samaan tilanteeseen, kuin tuo Raamatun kertomuksen mies, odottamattoman aarteen löytymiseen. Mutta siihen kului vielä vuosia, jotka eivät aina olleet helppoja.

Jumalan alkaessa kutsua minua yhteyteensä, olin hyvin eksyksissä. Etsin jotain, mutta en tiennyt mitä. Mutta minulla oli hyvä ystävä. Hänkin etsi. Ehkä häntä voisi verrata Raamatussa kerrottuun kauppiaaseen, joka etsi kalliita helmiä. Kun hän sitten löysi yhden kallisarvoisen helmen, myi hänkin kaiken mitä omisti ja osti sen helmen.

Ystävälleni tämä elämän syvimmän tarkoituksen etsintä, jota aarteen etsimiseksi voi verrata, oli tutumpaa. Hän oli käynyt hengellisissä tilaisuuksissa aiemminkin. Itse niitä vierastin ja kartoin.

Tuntuu aivan siltä, että Taivaan Isä oli piirtänyt ystävälleni kartan, jossa oli ensin ohjeet hänelle aarteen kätköpaikalle ja myös jatko-ohjeet minua varten. Ystäväni merkitys minulle tässä roolissaan oli ratkaisevan tärkeä. Ilman hänen esimerkkiään ja rohkaisuaan olisin jäänyt puolitiehen ja aarre olisi jäänyt löytymättä.

Samoilla, useamman päivän kestäneillä hengellisillä päivillä Ähtärin seurakuntakeskuksessa lähes neljäkymmentä vuotta sitten saimme antaa elämämme Jeesukselle. Ystäväni vain pari päivää aiemmin. Suuren ilon saimme molemmat kokea ja elämämme muuttui. Saimme Jeesuksen ystäväksemme ja myös meidän välinen ystävyys syveni.

Jumalan valtakunta, jonka uskossa saa omistaa, on suunnaton aarre. Kuuluuhan sen kansalaisetuihin yhteys Luojaamme, syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkauden ja voiman osallisuus ja lopulta iankaikkinen, täydellinen elämä Hänen luonaan Taivaassa. Tätä aarretta kannattaa etsiä ja löytää. Ja jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on Jumalan Sanan lupaus.