Ihminen on luonnostaan haaveileva, joku enemmän, joku vähemmän. On helppo suunnitella joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuvaa ja tarpeen mukaan siirtää sitä eteenpäin ja muokata toisenlaiseksi.
Sitten kun on syksy, aloitan uuden harrastuksen tai keväällä käynnistän kesäksi kuntoon-kampanjan eli alan lenkkeillä tosissani. Kuinka ollakaan, harrastukset vain supistuvat supistumistaan, uusia ei ilmaannu ja kuinka monta kesää kunto on vain rapistunut entisestään.
Sitten kun on aikaa, siivoan kaapit ja vien kirppikselle kaikki tarpeettomat sekä vaatteet että kipot ja kupit. Varsinkin vaatteita tulee säästettyä sillä silmällä, että sitten kun laihdun vähän, ne taas sopivat tai sitten kun nuo ovat taas muodissa, käytän niitäkin.
Muistaakseni en ole koskaan ikuisen laihduttamisen jälkeen käyttänyt yhtään säästämääni sitten kun-vaateriepua ja uudelleen muotiin tulevat ovat vain tekosyy olla tyhjentämättä kaappeja.
Puutarhaa osaan suunnitella mielessäni ja paperillakin oikein pätevästi ja varmaan toteutankin kaikki istutukset sitten kunhan vain kerkiän muilta kiireiltäni, siis siltä suunnittelulta.
Ranskan opinnotkin loppuivat todettuani, että sitten kun ja jos matkustan Ranskaan, en varmaankaan kuole nälkään, voihan ruokalistasta vain tökätä jotain sormellaan, saa mitä saa. Matka Ranskaan on kuitenkin edelleen tilaamatta.
Onneksi olen pitänyt melkein kaikki sitten kun-ajatelmat oman pääni sisällä, enkä ole niillä kehuskellut, sillä oikeastaan mikään niistä ei ole toteutunut.
Ehkä tai siis aivan varmasti olisi parempi ajatella nyt heti tänään tuon sitten kun sijasta. Siihen aionkin siirtyä, sitten kun saan pääni tyhjennettyä vanhoista toteutumattomista suunnitelmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.