Aluksi jokin asia alkaa kiehtoa mieltämme. Vähinerin mieli kiintyy siihen. Pian tulee halu, joka tuo mukanaan tahdon saada asia omakseen. Jossain tässä välissä astuu kuvaan rakkaus. Tunne kasvaa himoksi ja jopa intohimoksi. Tämä tunteen ääripää voi ottaa niin suuren mielivallan, että kaikki jopa oma elämä hautautuu sen alle.
Henkilökohtaisesti olen tunnepelkurina uskaltautunut vain kiintymykseen asti. Tosin makean himoa vastaan joudun taistelemaan päivittäin. Joskus voitan, joskus häviän. Uskaltaudun katselemaan vain päiväunia intohimosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.