Minulla on tapana katsella iltapäivisin päiväunia. Ennen tein sitä valveilla ollen uneksien. Nykyään olen siirtynyt enemmän unen puolelle. Taannoin ei kovinkaan kauan aikaa sitten näin päiväunen, että näin korkein valokirjaimin tekstin patinoituneen vanhan puutalon seinässä: VEMPELEITÄ.
Eihän minulla ollut hajuakaan saati mitään muitakaan aistimuksia mitä ihmettä ja kummaa ne vempeleet oikein olivat. Tietysti ne oli nähtävä ja astelin rohkeana miehenä sisälle Vempelepuistoon.
Ensimmäisen vempeleen alla oli teksti: "Vempele on simppeli kapistus". Paljastui, että vempeleet olivat patsaita. Joilla oli toinen toistaan erikoisempia koukeroita. Vempeleiden Luoja pieni valkopartainen ukkeli, jonka nimi oli Verneri Kekku, tuli ja kätteli. Kertoi tehneensä patsaat romuraudasta hitsaamalla ja vääntelemällä niitä eri muotoon. Yksi taideteos oli nimeltään "Ruosteen raiskauksen uhri". Jossa reikä veti huomion puoleensa. Kuljin puiston halki ihaillen vempeleiden monitasoisia koukeroita ja kiemuroita. Vempeleillä oli monen kirjavia nimiä. "Tahtojentaistelu","Penkkimurheilija", "Joukonjatko", "Romumaja", "Prässinpäät", "Lommopalttoo", "Vieterivinssi", "Laakerilinssi", "Metallitanssi", "Levyjenlomaa". Tullessani viimeisen vempeleen luokse, jonka nimi oli: "Vempele pelastaa maailman", se kaatua romahti äänekkäästi ja heräsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.