Ennen aika tuntui pitemmältä, kun oli mitä odotti. Ei aika yhtään sen pitempi ollut. Se vain TUNTUI siltä. Esimerkiksi Oli kahvitauon ja ruokatauon odotus. Työpäivän päättyminen ja viikonlopun alkaminen. Varsinkin, jos työn alla oli raskas ja ikävä homma. Virastoissa aika kävi pitkäksi, jos joutui odottamaan. Etenkin sairaalassa, kun joutui odottamaan vastaanotolle pääsyä kivun kourissa kipristellessä.
Nykyään, kun ei ole kiire mihinkään ja muuta ei juuri olekaan, kuin aikaa, se TUNTUU menevän nopeasti, ettei ehdi odottamaan, kun se on jo tullut, ellei jo mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.