Lapsuuden kesät ja talvetkin, miten paljon me
lapsina leikimmekään. Juurikasmailla ja sipulipeltoja
kitkiessä ajattelimme jo iltaa. Tulevatkohan
naapurin pojat ja toisen naapurin tytöt. Ja
tulivathan he usein ja pian olivat nelimaalit
käynnissä. Meillä oli suuri piha, jossa oli
hyvä pelata.
Leikimme mustaa miestä ja piilosilla oloa.
Hypimme ruutua ja narua. Joskus heinäaikaan
oli hauskuutta kerrakseen, kun hyppelimme
ladon orrelta heinäkasaan.
Hiekkaisella pihamaalla leikimme Maa nimistä
leikkiä. Piirsimme maahan tikulla ympyrät
ja heitimme vuorotellen lasinpalasta. Jos oli
huono tuuri, menetti osan maata, hyvällä
tuurilla sai maata lisää.
Joskus leikimme tervapataa ja viimeistä
paria uunista ulos, lekkerikin oli hauska peli.
Sisällä emme paljon leikkineet, tilat
olivat kovin pienet. Mutta olimme sokkosilla
aina joskus, piirtelimme ja värittelimme.
Talvisin meillä oli mäenlaskut kelkoilla
ja suksilla. Usein laitoimme kelkat
peräkanaa junaksi ja laskimme naapurin
pitkää mäkeä. Laskimme ja kiljuimme vauhdin
hurmasta. Hiihtelimme suksilla, laskette-
limme mäkeä posket punaisina hohtaen.
Siinä sai unohtaa seuraavan vähemmän
hauskan koulupäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.