Naulakossa roikkuva mantteli
muistutti sinua sodasta
silloin tällöin
Selvisit sieltä ehjin nahoin
mutta mantteli
oli muistutuksena
kaikesta muusta
Muistit pelon
vieraat tienviitat
kylät joilla ei ollut nimeä
ei asukkaita
Muistit kuinka
kovassa pakkasessa
seisoit vartiossa öisin
ja ajattelit että tätä maata
ei vihollinen vie
Kun katsoit manttelia
muistit mitä
ajattelit silloin
Et halunnut puhua
halusit unohtaa
Manttelista vain et
halunnut luopua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.