Mielihuvitushahmoni tulevat eläviksi, kun kirjoitan ne paperille. Siis paperilla eläviksi. Ehkä ne hyppäävät sieltä elämään jonkun lukijan ajatusmaailman kautta elämään todellistakin elämää. Omat mielihuvitushahmoni tietävät kyllä poistua aivan samalla tavalla, kun ilmestyvätkin. Kun mieli alkaa tehdä jotain muuta. Mielihuvitushahmojani on lukemattomia. Olen tehnyt niistä rakkaiden mieliharrastusteni syntipukkeja. Syytän niitä ( käytän niistä ne-muotoa ), että ne viettelevät minua, houkuttelevat esim. sanaleikkimään vanhaa äijjää. On aina tietenkin pidettävä mielessä, että ne ovat vain ja aimoastaan mielikuvitusolentoja, siis vain siellä olevia eli todellisuudessa olemattomia vain mielessä olevia olemattomia olemattomuuksia. Jos ne jotain muuta alkaisivat olemaan, olisi mieleni sairastunut. Minun on hallittava itse omaa mieltäni. Ei niillä olennoilla saa olla minkäänlaista valtaa hallita mieltäni. Niillä on vain huvitus-tehtävä kuvittelussani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.