Vanhemmiten luukato tekee koloja luustoon. Ja niitä alkaa kolottaa. Me opimme kärsimään ja meistä tulee kärsivällisiä. Tuo otsikko on meidän kärsivällisten kansallislaulu. Siinä ei muita sanoja olekkaan. Tapanamme on toistella niitä kävellessämme jokaisella askeleella. Kun vasen, joka oikea, paikkaa vasen, kolottaa oikea. Koska emme halua kokeilla mahdollisten kävelykavereiden sietokykyä, lauletaan kansallislaulu äänettömästi ja täysin huomaamattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.