Kahdeksan vuotiaana astui elämääni vahvasti mukaan mielikuvitus. Se on säilynyt siitä asti kolmantena elähdyttäjänäni. Se on lennättänyt minut monien ikävien hetkien ylitse ja lävitse. Niin ja miksei myös alitse. Aimonomia kolmiyhteys: leikki, huumori, Fant-Asia.
Eräänä päivänä luokseni saapui yllätysvieras, joka sanoi: - Terve, minä olen Armas Kutka, mielihuvitushahmosi. Olen entinen Sanavarastomies ja nykyään olen Suomen ensimmäinen ja tällä hetkellä aimoa Sanamietteenpohtori.
Armas Kutka piti minulle luennon. Sanamietteenpohtorin arvon tunnusmerkki on villamyssy eli pipolakki. Eikä siitä tarvitse kuulemma väitellä, ei edes kinastella. Sanamietteenpohtori läpileikkaa sanan tai lauseen, purkaa sen alkutekijöihinsä ja katsoo, mitä se on syönyt. Armas kertoi, että joidenkin lauseiden ymmärtäminen on koetuksella, kun viljellään lauseita, joiden tarkoitus ei avaudu sananmukaisesti. Esimerkiksi Armas otti lauseen "harva se päivä". Jolla tarkoitettiin ilmeisesti usein tapahtuvaa tapahtumaa. Miten niin harva kun se tapahtuu enemmänkin usein, kuin harvoin. Vai tarkoitettiinko lauseella, että harva se päivä kun niin usein tapahtuisi? Kallistuin Armaksen kanssa tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tällaisia lauseita Sanamietteenpohtori kummastelee Armaksen kertoman mukaan "harva se päivä". Armas Kutka sanoi vielä lopuksi: - Ihmettely olisi jo liioittelua. Ei sitä ihmeeksi aivan voi sanoa. Kyllä se on lähinnä kummallista, eli outoa.
Armas, mielihuvitushahmoni oli poistunut yhtä salaperäisesti, kuin oli ilmestynytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.