Pyykinpesua

Voi kuinka helppoa elämä nykyään onkaan ainakin pyykinpesun suhteen. Laitat vaan pyykin koneeseen, pesu- ja huuhteluaineen omaan lokeroonsa ja sopivan ohjelman päälle, ja se on siinä. Sitten voitkin mennä muihin hommiin tai vaikka lepäämään. Näin helppoa ei ollut ennen. Ei meilläkään silloin kun lapset olivat vielä pieniä. Ulkosauna oli, mutta ei sisäsaunaa. Mutta pesukone sentään oli silloinkin, vanha kunnon pulsaattorikone. Tosin vesi piti siihen ensin saunan padassa lämmittää.

Vesi löytyi pihan toiselta puolelta kaivosta , josta sitä pumpattiin ja sangoilla saunaan kannettiin. Pulsaattoripesukoneella oli kätevä pestä isokin pyykki. Mutta konetta oli valvottava ja työn touhussa oltava koko ajan. Vähän piti varoa sormiakin, etteivät ne nipistyneet telojen väliin pyykkiä koneesta pois veivatessa. Mutta nuorena jaksoi. Vaikeampaa varmaan oli monella pyykin pesijällä entisaikaan, kun ei ollut tietokaan pesukoneista. Ja saattoi vesikin kaivosta loppua. Joku on lumesta pesuvetensä sulattanut ja jopa avannossa pyykkejään virutellut.

Talviaikaan oli vähän hankalaa saada pyykki kuivaksi. Osan vein aittaan jossa ne ensin kohmettuivat, mutta ajan kanssa kuivuivat jos kuivuivat. Mutta käyttövaatteille ja muulle pikkupyykille, mukaan lukien sideharsovaipat joita ennen vauvoilla käytettiin, piti keksiä nopeampi kuivatustapa. Tätä virkaa hoiti pönttömuurin kupeeseen koottu kuivausteline. Puita vaan pesään, niin lämpöä tuli ja pyykki kuivui. Saunomisesta jäänyt vesi ja lämpö myös hyödynnettiin. Illalla viimeisen kylpijän jälkeen saunassa pesty ja sinne ripustettu nyrkkipyykki oli aamulla kuiva.

Kesäaikaan helpotusta pyykkipäivän urakkaan toivat rännivedet, jota sai helposti kahmaistua sankoon nurkan takaa ja sai huoletta käyttää. Hienoja olivat ne hetket kun iso pyykki oli pesty ja sai alkaa ripustella sitä ulos aurinkoon ja tuuleen kuivumaan sekä antautua itsekin tuulen vilvoittavaan hyväilyyn. Päivän urakka poiki hyvän mielen lisäksi myös hyvän ruokahalun ja kahvikin maistui, josko koskaan niin hyvältä.

Nykyään kun omassa kodissa on jo pitkään ollut automaattinen pesukone joka saa vetensä porakaivosta, pyykin pesu onnistuu myös kuivana aikana, eikä tarvitse sateita odotella. Kun pesuhuoneessa on vielä suihkukin, jossa voi peseytyä ja vilvoitella, ei voi välttyä kiitollisuudelta. Tai ainakin pitäisi olla kiitollinen. Ihminen on vaan niin kummallinen olio, että valituksen aihetta aina löytyy jostakin.


Oman sydämeni likapyykin pesupaikan olen saanut löytää Jeesuksen ristin juurelta. Ensimmäinen kohtaaminen siellä Hänen kanssaan oli parasta mitä tiedän. Likapyykkini tuli todella puhtaaksi Hänen veressään ja elämä sai ihan uuden alun. Päivittäisiltä tahroilta ei kuitenkaan voi välttyä. Niinpä pesua riittää ja viimeistään illalla ennen uneen vaipumista on hyvä tällä ristin pesupaikalla käydä. Siihen sitten onkin hyvä ja turvallista nukahtaa.