Pieni kylä uinailee hiljaiseloaan Itä-Peränteen tien varrella. Kylää on sanottu kansanomaisesti Hautokyläksi. Kahdessa talossa asutaan vakinaisesti ja kummassakin talossa kaksi asujaa. Kylään kuuluu seitsemän taloa.
Itse olen kylää katsellut vuodesta 1961. Sitä aikaisemmasta elämästä olen vain kuullut juttuja. Kylä oli täynnä elämän touhuja ja nuoria oli paljon kylällä. Vauvoja syntyi kylälle ja perheet suureni. Isommat lapset kävivät kouluja ja osasta kävivät lukiota. Maataloutta ja karjanhoitoa oli joka talossa pienimuotoisesti. Maitoa vietiin meijeriin tonkissa ja kuorma-autot kuljettivat tienvarsilta maitotelineiltä tonkat.
Talvet olivat varsin lumisia ja pakkaset paukkuivat. Tilat huolehtivat elämästään tunnollisesti töidensä parissa. Monesta talosta lähdettiin ulkopuolisiin töihin. Kylällä on ollut monen ammatin omaavia henkilöitä. Monenlaiseen työhön on ollut ammattitaitoa. Neljä hitsaajaa, yksi sähkömies, tilanhoitaja, kaksi karjakko-maatalouslomittajaa, meijerikkö, veneentekijä, ompelija, tehtaantyöntekijä, liikemies, opettaja, parturi, pyhäkoulunopettaja, neljä rakentajaa. Tällaisin voimin on kylän elämää kehitetty eteenpäin. Aika on rientänyt ja monet puurtajat ovat poistuneet elämästä. Toinen polvi jatkaa elämää. Tilat ovat omistajien hallinnassa. Elämän kaari on leikannut kylän maiseman ja hiljentänyt rytmin. Ajan elämällä on turbo-vauhti päällä, mutta Hautokylä pysyy rauhallisesti paikallaan ja asujat elävät omaa hiljaista elämäänsä voimiensa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.