Nuorena aviovaimona minulla ei ollut pyykin pesukonetta, vaan pyykit oli pestävä käsin. Kyllähän se muuten sujui, mutta vesi oli lämmitettävä saunan padassa sekä kannettava kaivosta. Talvella se ei ollut ollenkaan kivaa, kun joskus kaivosta oli vesi loppu ja vettä piti sulattaa lumesta. Lapsena olin usein joutunut äidin avuksi saunalle pyykin pesuun. Kotona oli silloin sellainen pulsaattori pesukone. Siinä oli sellaiset rullat joiden välissä sai vaatteet puristettua kuivemmiksi. Sitä oli kiva veivata. Itselläni sellaista ei ollut. Lakanoiden vääntäminen pesuvedestä kuivammaksi käsin oli raskasta. Usein huuhdoin pyykit kylmässä vedessä. Se rasitti käsiäni ja ne oli välillä tosi kipeät. Ranteisiin nousi patteja.(jotka myöhemmin katosivat pois, kun ei tarvinnut kylmissä vesissä enää lotrata.)
Muutettuamme Ruotsiin sain vihdoin pyykinpesukoneen. Olihan se tosi tarpeeseen, kun oli jo lapsiakin ja pyykkiä tuli enemmän.
Suomeen takaisin palattua aloimme rakentamaan omaa kotia ja rahat oli tiukassa. Pesukoneeni hajosi ja uuteen ei taas ollut varaa. Pesin taas käsin noin vuoden ajan pyykkiä. Erona vaan, että nyt vesi tuli hanasta sekä oli lämmintä. Säästöä ei siinä kylläkään yhtään syntynyt, sillä vesi lasku oli suurempi. Oli todettava, että pyykinpesukone vie vähemmän vettä, kuin käsin pesussa. Helppoahan pyykinpesu nykyisin on kuin ennen. Näin se on todettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.