Kääntelen Ykköset lehden sivuja. Luen sieltä ja täältä mikä kiinnostaa. Silmäni osuvat tekstiin: Tarina-teltta saapuu Keskiselle Tuuriin. Tule ja kerro oma tarinasi joka on sinuun vaikuttanut ja jäänyt mieleesi pysymään. Me kuvaamme sen, ja kokoamme tarinat TV-ohjelmaksi ja lähetämme ne myöhemmin televisiossa.
Tämä alkoi kiinnostamaan minua. Mitäpä kertoisin? Kelasin asioita elämäni varrelta. Ei omasta elämästäni niin erikoista oikeastaan. Mutta Äitini tarinoita on monia joita muistan. Äiti kertoi niitä niin vakuuttavasti ja aidon rehellisesti, että ne ovat taltioituneet lapsen mieleen.
Tosi tapahtumia elämästä, mitäpä jos kertoisin sen pallosalama tapahtuman. Siinä on ollut kyse elämästä ja kuolemasta. Oli noussut valtavan kova ukonilma kotimme päälle. Äiti oli monen pienen lapsen kanssa yksin kotona. Isä oli jossain kaukana metsätöissä.
Ukkonen iski ja räiski voimalla. Yhtä-äkkiä räjähti kuin tykillä olisi kamarin ikkunan edessä ammuttu. Repivä ääni ja ryske kuulu, ja valtavan iso koivu pirstoutu ikkunan edessä kantoa myöten palasiksi. Äiti hädässään sieppasi lapset syliinsä suojaan ja huudahti: Ehkäpä Jumala meidät varjelee. Samalla näki silmissään, kun pallosalama tuli kamarin ikkunasta parin metrin päästä ja häipyi tuvan takan savupiipun kautta ulos.
Kartano oli täynnä savua ja käryä. Tulipaloa ei kuitenkaan tullut. Äidille ja lapsille ei sattunut mitään, mutta koettelemus ja pelko olivat valtavan järkyttävä. Tämän tarinan kerroin. Kun menin Tarina-telttaan. Siellä käskettiin vaan istua tuolille ja alkaa kertomaan ja TV-kuvaajat kaksi ihmistä kuvasivat edessä.
Kerroin muistikuvina mitä olin kuullut Äidin kertovan. Solkenaan tuli puhetta, eikä tullut hämminkiä mitä puhuisin. Selvisin tarinastani. Ohjelman nimeksi oli tullut: Pallosalama ja se on lähetetty uusintanakin teeveessä. Mistä lienee se rohkeus kokeilla kaikkea. Jälkeen päinkin sitä ihmettelee.
Elli Halttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.