Eräässä elämänvaiheessa pakenin hiljaisuutta ja yksinäisyyttä kapakkaan. Kunnes järki piti minulle puhuttelun. Sen onnistui ylipuhua minut hiljaisuuden ja yksinäisyyden suurimmaksi ihailijaksi. Se vetosi haluuni päästä ilmaisemaan itseäni kirjoituksillani. Nyt jälkeenpäin olen todennut, että järjellä oli omia taka-ajatuksia. Se lupasi, että hiljaisuuteni ja yksinäisyyteni olisi yhtä riemujuhlaa (?) Järki väitti olevansa kuin aurinko ja voin ottaa ällikkää sen valossa kuin mollikkaa. Se sano, että hölynpöly on hölisevän sanailijan äänteellistä kielitomua. Tarvitsee paremminkin kuulosuojaimet kuin hengityssuojaimet. Kieleen voi pesiytyä pötypesäkkeitä jotka hölyävät täyttä soopaa, höpinää ja kukkua. Eivätkä järjen tarinat tähän loppuneet. Enkä minä ole kyllästynyt niitä kuuntelemaan. Minun piti avata niille oikein ihan oma kanavakin. Räiväkirja.
AIMO AHOLA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.