Kuuntelen, kuuntelen hiljaisuutta,
ihailen luonnon kauneutta.
Näen siinä jäljet Jumalan työn,
vaikka kuulen jo kaikuja synkän yön.
Herra kaiken loi hyväksi aikanaan,
kun Sanallaan teki meren ja maan.
Hän meidän hoitoomme uskoi sen,
tämän maan niin kauniin ja puhtoisen.
Meissä vallan sai ahneus ja itsekkyys,
silloin yllemme lankesi synkeä syys.
Jälkeemme jää paha tuho ja saasta -
pian muisto vain jäljellä kauniista maasta.
Vaan kerran on kyynel viimeinen
pois pyyhitty poskelta pallon sen,
jossa paha ei enää tuhoa tee,
jossa Ikuinen Rakkaus hallitsee.
Riitta Naapila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.