Kevättuuli heitteli roskia nurmikolla, minuakin samalla- välillä nousin lentoon ylös ja sitten pudota mätkähdin alas kosteaan maahan. Välillä lähdin huimaan lentoon kauas pihanurmikosta kohti lähimetsikköä. Lähimetsikköä, jossa suuret kuuset tervehtivät leijuvaa arvokkaasti. Kuusien väleissä kasvavat pihlajat ja koivut vain vilkaisivat ohimenijää huvittuneina; outo lintu.
Järvenrannassa kirmasin hiekkajyvästen kera lämpimässä tuulessa. Jyväset pistelivät kiusoitellen paljaita jalkojani. Vesilinnut kiistelivät pesäpaikoista ja hauki mekasti kutukaislikossa. Ranta ei ollut pitkä. Välillä tuuli kääntyi ja jatkoi sitten tulosuuntaan. Julma syksyä enteilevä viima vei minut kohti järvenselkää. Tuonnekko hukkuisin? Ei sentään, tuuli jätti minut pienelle luodolle, keskelle lokkienpesiä. Uusi tuulenpuuska pelasti joutumasta lokkilasten päivälliseksi.
Aikani sain lennellä vapaana, kun olin, enkä sittenkään ollut - aineeton henki.
Maikkis Murtokuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.