vanhat pihakoivut
suojaavat pihaasi.
Järvi siintää peltojen takaa.
Punainen mökki
näkyy aitan takaa.
Lapsena polkujasi kuljin,
paimen tyttönä
muistot sieluuni suljin.
Lintujen kuoro metsistä soi.
Teeriparvet illoin kukersi,
kyyhkynen surumielen tunteen loi.
Illan hämärässä hiljaa istuin,
kesän kauneutta kuuntelin.
Porkkanan varresta kiskaisin
sitä nauttien narskutin.
Eipä lapsella iloa muuta,
täytyi katsella vain kesäyön kuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.