tiettömien teiden takaa.
Viluisena.
Olin hengittänyt etäisyyttä itseeni.
Muuttunut korpiksi,
joka häpesi halvaantuneita siipiään.
Nokkinut haaskaa
raatokärpästen surina korvissani.
Suu kuivana, kuin tulisi tomuksi jälleen.
Et puhunut mitään
sillä varastin sanat huuliltasi
kirjoittaakseni loppukohtauksen
itse.
Heräsin autosta
kaukana kotoa.
Peloissani.
Enkä löytänyt enää
niitä riehakkaita piirteitä
lapsivedellä pestyillä kasvoillani.
Aamurähmäisillä silmilläni
näkymättömät kyyneleet.
Et puhunut mitään
sillä tiesit että korjaisin jokaisen lauseesi,
itsekyyden punakynällä,
itselleni sopivaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.