Muistan äitini enimmäkseen nutturapäisenä vähän vanhempana äitinä. Meitä oli kymmenen lasta ja minä olen yhdeksäs lapsista. Äitini on ollut 43 vuotias kun olen syntynyt. Viimeisen on synnyttänyt 45 vuotiaana. Kun olen aloittanut koulun, äitini on ollut jo 50 vuotias.
Elämää olen katsellut maaseudun hiljaisuudessa vaatimattomassa ympäristössä. Lasten kasvaminen ja nuoruus meni elämän ehdoilla, mitä milloinkin vuodet eteen toi. Äidin muistan eniten lehmiä hoitavana, kun hän kesäisin kuljetti laitumille lehmiä. Itsekin olin ajamassa lehmiä apuna. Paimenessa olin, kun lehmät sai olla joutometsässä laitumella.
Äiti puuhasi tupatöissä. Kirnusi separaattorilla voita. Muistan kun äiti väänsi kirnua, niin hän veisasi ääneen aina samaa virttä: Oi Jeesus lähde autuuden... tämä virsi on iäksi jäänyt mieleeni. Kun kuulen sen, aina tulee mieleeni voita kirnuava veisaava äitini. Tämä virsi on mieli virteni ja arvokas muisto kodista ja äidistä.
Äiti oli hyvin vieraanvarainen ja ystävällinen kaikille. Hän palveli kaikkia mielellään ja auttoi jos voi. Vieraita kävi kotona useasti ja aina äiti kahvit keitti kävijöille. Törkkäsi lapsille kahvimyllyn, että jauhakaa avuksi kahvipavut. Useasti tein sitä. Aika oli siihen aikaan niukkaa ja puutetta oli elämässä. Sota-ajat oli kestettävä ja äidillä oli rankat kotirintama tehtävät seitsemän lapsen kanssa. Vanhin oli vasta 12 vuotias ja nuorin toisella vuodella, kun talvisota syttyi. Kolme lasta syntyi sotavuosina. Isä haavoittui talvisodassa, mutta selvisi ja parani. Elämä jatkui eteenpäin omalla paineellaan. Isä kuoli 69 vuotiaana. Äiti oli 20 vuotta kotitilalla yksistään, huolehtien kodista. Paljon kävin äidin luona kun oli vanha. Se oli hienoa aikaa, kun sai käydä kotona.
Äitini kuoli v. 1989 melkein 90 vuotiaana. Istuin hänen sairasvuoteen vierellä viimeiset minuutit pitäen kädestä kiinni, kun äidin sydän pysähtyi ja tämä elämä jäi. Sain kokea armollisen kuoleman hetken ja se on kaunis muisto minulle. Äidin silmät kirkastuivat selvästi. Lähtö oli rauhallinen ja kaunis. Elämä oli palveltu valmiiksi.
Elli Halttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.