Mieleeni palaa muistikuva lapsuudestani kun kulkukauppias leväytti laukkunsa lattialle levälleen ja sanoa tokaisi:
- Tilpehööriä.
Muistan kuinka minua hieman toisella kymmenellä olevaa poikavintiötä kiinnosti yksi korttipakka jossa neitoset esiintyivät ilman vaatteita. Kulkukauppias huomasi kortit kädessäni ja tempaisi ne salamannopeasti haltuunsa ja totesi:
- Täysikäisille.
Minkä tahansa tavaran voi nimetä kimpsuksi, kampsuksi, roinaksi ja romppeeksi. On niitä minullekin nurkkiin kertynyt vuosien varrella lukematon määrä. Ovat käyneet tarpeettomaksi, että ihan hyvin voisin tuomita ne jo romuiksi. Ellei kukaan tule ja nosta niitä kimpsuiksi, kampsuiksi, roinaksi, romppeeksi ja kamppeeksi.
Olen seurannut televisio-ohjelmia joissa on rihkamaan rakastunut täyttänyt kotinsa jokaisen neliömillimetrinkin näillä kamppeilla.
Tavarasta on tullut toveri, ystävä ja rakastettu.
Tarvekalusta kaikki alkaa. Vähinerin tulee täyte-esineiden löytöretket. Tavarakokoelman kasvattaminen. Jonkun toisen mielestä se pelkkää romua joka joutaisi Huushemmettiin eli kaatopaikalle. Jollekulle toiselle se taas on henki ja elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että kävit lukemassa blogitekstejä. Jätäthän pienen kommentin käynnistäsi, se ilahduttaa. Kiitos.